Ryhmä TAHOn takana

”Parhaimmillaan tiimin toiminnan tulos on parempi kuin sen yksittäisten

yksilöiden suoritusten summa.” –Matkaopas projektiseikkailijoille 2002

Ryhmämme koostui 18:sta jäsenestä. Seitsemästä sosionomiopiskelijasta, neljästä fysioterapiaopiskelijasta kolmesta restonomiopiskelijasta, kahdesta toimintaterapiaopiskelijasta sekä kahdesta estenomiopiskelijasta. Se, mitä alaa kukin opiskeli ei ollut olennaista. Tärkeintä oli yhdistää kaikkien oma osaaminen, kyvyt ja mielenkiinnot, jotta voisimme aikaansaada jotain suurta. Jotain niin mullistavaa, että siitä tultaisiin puhumaan vielä projektin jälkeenkin.

Matkaopas projektiseikkailijoille -teoksessa puhutaan paljon rooleista. Isossa projektiryhmässä on tärkeää jakaa eri vastuualueet selkeästi sekä nimetä tärkeimpiin rooleihin henkilöt. Tällaisia rooleja ovat esimerkiksi projektipäällikkö ja sihteeri. Ryhmämme jakaantui heti alkuideoinnin jälkeen kolmeen pienempään ryhmään, joille valitsimme myös omat vastuuhenkilöt. Koimme, että pienemmässä ryhmässä on helpompi tehdä päätöksiä ja toiminta on tehokkaampaa. Ryhmät jaettiin projektin suunnitelman mukaisesti: yksi ryhmä vastasi valokuvien ottamisesta, toinen internetsivujen kasaamisesta sekä kolmas tempausten suunnittelusta. 

Ryhmän pelisäännöt





Niemistö kertoo teoksessaan ”Ryhmän luovuus ja kehitysehdot” pelisäännöistä. Ne ovat edellytys toimivalle ryhmätyöskentelylle ja ne tulee olla selkeät jokaiselle ryhmän jäsenelle. Yhdessä laadittuihin pelisääntöihin on helppo sitoutua.

 
Projektin alussa kokosimme ryhmämme tärkeimmät pelisäännöt paperille. Sitoutuminen projektiin ja yhteiseen päämäärään koettiin erittäin tärkeäksi. Sitoutuminen tarkoitti mm. pelisääntöjen noudattamista, omien lupausten pitämistä ja aikataulussa pysymistä. Vastapainoksi halusimme myös kirjata ylös hauskanpidon ja heittäytymisen. Projektin haluttiin olevan hyvä oppimiskokemus.

Ryhmän toiminta

Iso ryhmä on aina haasteellinen saada toimimaan. Toimintaamme auttoi se, että jakaannuimme pienempiin ryhmiin. Näin jokaisen oli helpompi saada äänensä kuuluviin. Toisaalta jaossa oli se huono puoli, että osa ryhmän jäsenistä saattoi jäädä etäiseksi toisilleen, koska yhteistyö ei ollut kaikkien välillä kovin tiivistä.

Ryhmämme toimintaa kuvaa hyvin Tuckmanin ryhmän kehitysvaiheet, jotka Niemistö on eritellyt kirjassaan. Kehitysvaiheet ovat forming, storming, norming, performing ja adjourning. Kun ryhmämme muodostui (forming) ja kokoontui ensimmäisiä kertoja, olimme varovaisia ja pyrimme luomaan hyvät suhteet kaikkien jäsenten kesken. Varoimme suututtamasta ketään ja pääsimme helposti yhteisymmärrykseen esimerkiksi pelisääntöjen suhteen. Kuohuntavaiheessa (storming) aloimme jo kyseenalaistaa toistemme ajatuksia sekä projektin erilaiset vastoinkäymiset, kuten epäselvyys  nettisivujen luomisesta ja yhteistyökumppaneista saivat aikaan sen, että ryhmämme turhautui yhteiseen tekemiseen. Suuremmilta ristiriidoilta kuitenkin vältyttiin ja kaiken kaikkiaan ryhmätyöskentely sujui hyvin. Yhdenmukaisuus (norming) savutettiin viimeistään, kun kaikki alkoi olla selkeää ja toiminta oli toteutusta vaille valmis.  Tässä vaiheessa tapasimme enemmän koko ryhmän kesken ja oli aika ottaa ryhmäkuva. Pienemmät ryhmät hajosivat ja oli aika taas ottaa vastuuta koko ryhmän päämääristä. Loppua kohti ryhmän toiminta on parantunut (performing) ja ryhmä on selkeästi tyytyväinen aikaansaannoksiinsa.

Ryhmän viimeinen vaihe, lopetus eli adjourning, on vielä käymättä läpi. Projektimme huipentuu loppuseminaariin, jossa tuotokset esitellään muille projektiryhmille. Menemme mahdollisesti syömään koko projektiporukan kesken, joka on loistava tapa päättää syksyn tiivis ja monivaiheinen projektityöskentely.

Sisäinen viestintä

Hyvä yhteistyö vaatii hyviä ryhmän sisäisiä kommunikaatiosuhteita. Ryhmämme välinen viestintä oli aktiivista: tapaamisten lisäksi informaatiota kulki erilaisten foorumien avulla. Sosiaalinen media ja Turun ammattikorkeakoulun oppimisalusta toimivat hyvinä kanavina jakaa nopeasti tietoa. Tapaamisten muistiot löytyivät Optimasta ja niiden avulla pystyimme palauttamaan nopeasti mieleemme viime tapaamisessa läpi käydyt asiat.

Pyrimme avoimeen ja keskustelevaan asenteeseen, jotta projektityöskentely olisi mielekästä. Oli tärkeää, että kaikki otettiin tasapuolisesti huomioon päätöksiä tehdessä. Myös ristiriitatilanteet saatiin hyvin ratkaistuiksi eivätkä tilanteet ehtineet kärjistyä niin, että yhteistyö olisi kärsinyt.

”Mitä avoimempi, keskustelevampi ja omasta toiminnasta

tietoisesti oppivampi asenne tiimissä vallitsee, sitä enemmän tiimi pystyy

projektin aikana kehittymään.” –Matkaopas projektiseikkailijoille 2002

Ylärivi: Tuomas, Jermu, Milla, Maria K, Sini, Anna S, Sari, Iina
Keskirivi: Rosa, Eeva-Liisi, Sofia, Viivi, Reeta, Aino, Anna K, Elina S, Maria P
Edessä: Elina J.

Lähteet:

Tukiainen, P; Leppänen, M & Leppänen, O. 2002. Matkaopas projektiseikkailijoille. Jyväskylä: Nuorten Akatemia ry.

Niemistö, R. 1998. Ryhmän luovuus ja kehitysehdot. Tampere: Tammer-Paino.